Kirjaa lukiessa mielenkiintoni herätti erityinen kieli. Se on kokonaisuudessaan helppolukuista, mutta tein silti muutamia huomioita kielestä ja kirjailijan tyylistä kirjoittaa. Huomasin tästä lukukokemuksesta, että kirjailijoille ei ole luotu vain tiettyä mallia kirjoittaa, vaan eri kirjailijoilla tosiaan voi olla oma mielenkiintoisempi tyylinsä muodostaa ajatuksistaan yhtenäistä tekstiä.
Kiinnitin huomioni siihen, että kieleen ja repliikkeihin on sijoitettu paljon runoja ja runollisia, hieman vanhanaikaisia sanoja. Tätä piirrettä voidaan havainnollistaa säkeellä Dylan Thomasin runosta: ”Älä kulje sovinnolla.” Säe toistuu kirjassa useita kertoja, ja se onkin päähenkilön motto. Kirjassa päähenkilöt ovat kiinnostuneet runoudesta ja runot toimivatkin heitä yhdistävänä elementtinä.
Kieli on yksityiskohtaista ja kuvailevaa – yhden kohtauksen kuvailua saattaa olla pitkä pätkä. Huomasin myös jälkeenpäin, että henkilöiden repliikit ovat kirjakielisiä. Tähän en kuitenkaan kiinnittänyt erityisesti huomiota lukiessani, sillä se sopii hyvin kirjan muuhun tyyliin.